Uusiin haasteisiin

Nimitysuutisissa: minut on nimitetty Suomen Kulttuurirahaston uudeksi eritysiasiantuntijaksi sekä Taidekoti Kirpilän museonjohtajaksi. Nämä haasteet otan ilolla vastaan, joskin vasta 1.8.2015 alkaen, kymmenen kuukauden mittaisen Kiinan-kierroksen jälkeen.

Näin tiedottaa Suomen Kulttuurirahasto.

Virallinen poseeraus. Kuva: Harri Tahvanainen.

Vankimielisairaalan taidejäljennöksistä

Eristyssellissä. Kuva: TS/Janne Riikonen

Turun Sanomien kutsumana ja rakennuttaja Janne Martin opastamana pääsin tutustumaan Kakolan vanhan vankimielisairaalaan ja sen seinille maalattuihin taidejäljennöksiin. Teoksia maalattiin selleihin ja yhteistiloihin 1920-luvun lopulta alkaen taideterapian muotona - ja tiloja koristamaan. Pian alkavassa saneerauksessa, jossa tilat muutetaan asuinhuoneistoiksi, teokset peitetään seinälevyjen alle.

Pia Parkkinen: "Silmätön Jeesus ja muita taidejäljennöksiä." Turun Sanomat 31.8.2014.

Video ja pieni kuvagalleria vankimielisairaalan teoksista.

Katutaide Suomessa

Ylen maaliskuussa 2014 lanseeraama katutaidekartta on herättänyt kiinnostusta myös katutaiteen tarkempiin määritelmiin.Siiri Arffmanin haastattelussa (27.3.) Jukka Hakanen sekä allekirjoittanut:

"Kadulla silmänsä auki pitävä kulkija saattaa löytää katutaidetta vähän joka puolelta. Pieneltäkin keskusta-alueelta voi havaita eri tyylisiä ja eri tekniikoilla toteutettuja kuvia.

- Katutaide on hyvin laaja kattotermi, joka pitää sisällään monenlaisia visuaalisia ilmauksia julkisessa kaupunkitilassa. Voidaan puhua graffiteista, muunlaisista maalauksista kuten sapluunatöistä, julisteista, tarroista, neulegraffiteista ja veistoksista. Mielestäni tekniikka ei ole määrittelevä tekijä, pohtii Turun yliopiston taidehistorioitsija Johanna Ruohonen."

Siiri Arffman: "Ammattilaiset selvittävät, mikä on katutaidetta ja mikä ei." 27.3.2014.

Roihuvuoresta 2009.

Julkinen taide kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen

Lehdistötiedote:

Utukirjat julkistaa torstaina 28.11. klo 16.30 Turun pääkirjaston tieto-osastolla artikkelikokoelman Machineries of Public Art: From Durable to Transient, From Site-bound to Mobile.

Kirja käsittelee julkisen taiteen moninaisia muotoja veistoksista postikortteihin ja mediateoksista yhteisöllisiin tapahtumiin. Kokoelman kansainvälinen kirjoittajakunta tarkastelee julkisia taideteoksia osana julkisen tilan rakenteita: taiteen, politiikan, julkisen tilan ja ajan risteyskohdissa. Julkisen taiteen määritelmiä hiotaan suhteessa ajankohtaisiin tieteellisiin kysymyksiin, kuten liikkuvuuteen, performatiivisuuteen ja osallistumiseen.

Julkistus tapahtuu osana Turun kaupunginkirjaston Tunnissa tutuksi -sarjaa. Tilaisuudessa julkisen taiteen päivänpolttavia kysymyksiä avaa kolme kirjan kirjoittajista: Turun yliopiston taidehistorian professori Altti Kuusamo, taiteilija, tutkija Jan-Kenneth Weckman sekä tutkija Hanna Johansson Helsingin yliopistosta.

Kirja on toteutettu Turun yliopiston taidehistorian ja mediatutkimuksen kulttuuripääkaupunkivuoden tutkimushankkeessa ”Turku päältä katsoen”: Taide ja julkinen tila tutkimuksen kohteena. Turun ja Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuosien julkista taidetta käsitellään teoksessa osana laajaa kansainvälistä julkisen taiteen kirjoa. Teoksen ovat toimittaneet Turun yliopiston tutkijat Johanna Ruohonen ja Asta Kihlman.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Utukirjat julkaisee monitieteistä kirjallisuutta taiteiden tutkimuksen alalta. Julkaisusarjaa toimitetaan Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. http://utukirjat.utu.fi/

Lisätietoja antaa Johanna Ruohonen, jokruoh(at)gmail.com, 040-5163475.

Sisällys: 

Altti Kuusamo, Johanna Ruohonen, Jukka Sihvonen: Foreword: Art for the City

Altti Kuusamo: Macro and Micro Strategies in the Expansion of Public Art

Nicolas Whybrow: Venezia, Italia, Fare Mondi: Doing and Undoing (the myth of) Venice

Hanna Johansson: Helsinki in Double Focus: The Hybrid Nature of Site-Specific Art and the Homogenisation of Urban Planning

Ingrid Ruudi: Criticism as Engagement: Two Cases from the LIFT11 Urban Installations Festival

Johanna Ruohonen: ‘The Sounding Dome Sauna Creating an Iconic Space for the City’ − An Interview with Jan-Erik Andersson

Jukka Sihvonen: Public Art and Time

Altti Kuusamo: Public Art and the Rubbish Theory: Varieties of Changing Faciality

Jan Kenneth Weckman: Flux Aura as Functional Text

23.2.2013

Väitöstutkimukseni mediassa

YLE:n uutiset, TV 1, 20.2.2013 klo 18. (Katseltavissa 19.3. asti.) YLE:n uutiset, TV 2, 20.2. klo 19. YLE:n uutiset, TV 1, 20.2. klo 20.30.

Ylen uutiset, Yle Yksi, Yle Radio Suomi, 20.2.2013. (Kuunneltavissa 27.2. asti.)

Yle Turun aamu, 21.2.2013. Haastattelijana Jouni Koutonen.

Jouni Koutonen, "Taiteella sivistetty kansa nosti Suomen sodista?" (Yle 21.2.2013.)

Kuva: Sami Tammi, Yle

Kultakuume. Yle Yksi, 4.3.2013. (Kuunneltavissa 3.4. asti.)
"Monumentaalimaalaukset ovat usein turhaan kantaneet koristetaiteen leimaa. Tätä mieltä on taidehistorioitsija Johanna Ruohonen, jonka väitös käsittelee Suomen sodanjälkeistä julkista monumentaalimaalaustaidetta."

"Väitös: Sodanjälkeinen julkinen taide rakensi kuvaa uudesta yhteiskunnasta" Turun Sanomat 15.2.2013.

Pia Parkkinen, "Miltä näytimme kerran?" Turun Sanomat 23.2.2013.

Tiina Aho, "Johtajat määräsivät taidetta kansalle." Kouvolan Sanomat 23.2.2013.
Tiina Aho, "Kasvattavia kuvia Kouvolan kouluissa." Kouvolan Sanomat 23.2.2013.

 

Taina Saarinen, "Taidetta nousevalle kansalle: Sodanjälkeinen julkinen taide oli suurikokoista ja ylevää." Karjala 21.3.2013.

Sodanjälkeinen julkinen taide rakensi kuvaa uudesta yhteiskunnasta

Väitöstiedote:
 
Julkinen taide toteutti sodanjälkeisillä vuosikymmenillä ajan taidepolitiikalle keskeistä

sivistystehtävää ja tähtäsi yhteiskunnalliseen hyötyyn. Julkisten tilojen maalauksissa kuvattiin tulevaisuuteen katsovaa jälleenrakentavaa kansaa, jonka juuret löytyivät perinteisestä maaseutuyhteiskunnasta.

FM Johanna Ruohonen on keskittynyt taidehistorian alan väitöstutkimuksessaan sotien jälkeisen kauden taidepolitiikkaan ja taiteen yhteiskunnallisiin toimijoihin.

Taidekasvatuksellisten aatteiden ohjaamina suomalaiset kunnat, valtio ja yritykset teettivät satoja monumentaalimaalauksia erilaisiin julkisiin tiloihin, kuten kouluihin, vanhainkoteihin, virastoihin ja ravintoloihin.

Ruohosen mukaan julkiset maalaukset loivat kuvaa uudesta yhteiskunnasta, jonka keskeisinä arvoina olivat työnteko ja yhteisöllisyys.

-          Tärkeä kannuste julkisen taiteen teettämiselle oli usko taiteen hyödyllisyyteen. Oli perusteltua käyttää julkisia varoja taiteeseen, joka jollain tavoin hyödyttäisi yhteiskuntaa. Ruohonen kuvaa sodanjälkeistä taidepolitiikkaa.

Taiteen sivistystehtävä taidepolitiikan keskiössä

Ruohosen mukaan julkisten maalausten teettäminen liittyi samaan taiteen demokratisoimisen ihanteeseen kuin kunnallisten taidemuseoiden perustaminen.

Kunnallinen taidepolitiikka kehittyi Suomessa 1950-luvulla yhdessä hyvinvointivaltion luomisen kanssa. Eri puolille maata perustettiin kunnallisia taidetoimikuntia, joiden tehtävänä oli palvella kuntalaisten sivistystarpeita.

Julkisia maalauksia hankittiin usein kilpailuilla, joissa taidemaailman ulkopuoliset toimijat, kuten kunnallispoliitikot käyttivät suoraa päätäntävaltaa taiteen sisällöistä. Kilpailuiden kautta käytiin merkittävää taidepoliittista keskustelua.

-          Julkisten maalausten ajateltiin sivistävän ja kasvattavan suurta yleisöä, sekä parantavan ihmisten elämänlaatua. Samalla yhteiskunnan ajateltiin hyötyvän sivistyneemmistä kansalaisista. Taidemaailmalle tilaukset nähtiin merkittävänä työllistäjänä, Ruohonen tarkentaa.

Unohdetut maalaukset

Ruohonen kertoo 1900-luvun julkisten maalausten jääneen taidehistoriankirjoituksen ulkopuolelle, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

-          Avantgarden voittokulkuun keskittynyt taidehistoria on nähnyt tilaustöinä syntyneet julkiset maalaukset toissijaisena käyttö- tai koristetaiteena. Vähäisen arvostuksensa vuoksi maalauksia on siirretty varastoihin, kadonnut ja hävitetty.

Ruohosen väitöstutkimus on ensimmäinen laajamittainen tutkimus tästä taiteenlajista Suomessa. Ruohonen on dokumentoinut satoja maalauksia Helsingistä Rovaniemelle ja Kokkolasta Kuopioon. Tekijöiden joukosta löytyy monia eturivin taiteilijoita, kuten Lauri Ahlgrén, Unto Pusa, Juhani Linnovaara, Kimmo Kaivanto, Erik Enroth ja L-G Nordström.

Tutkimus kattaa sodanjälkeisen (vuosien 1945−70) laajan tuotannon lisäksi myös julkisen maalauksen varhaisemman historian 1900-luvun alkuun ja 1800-luvun lopun kansallisuusaatteeseen, joka loi ideologista pohjaa tuotannolle.